what is love really?

Täs on lähi aikoina ollu tosi tyhjä olo. Kaikki on hyvi mut jotai puuttuu.

niiku sydän ois puolitettu 5 osaa. 1. kaverit, 2.ruoka, 3.urheilu, 4.perhe ja sit viides rakkaus. 

Kaikki on niiiku kohallaa mut se rakkaus puuttuu. Tiiän et oon vielä nuori ja ihmiset sanoo et mul on koko elämä edessä. Mut se vaa ottaa nii paljo päähä. 

Katoin tässä just ku paraskaveriki alko seurustelee tänää. Se ku näkee ne viestit "rakas oot ihana, haluun nähä sut" tai "mun sydän tuntuu kokonaiselta ku sä oot munkaa". Saa nii yksinäisen olon.

Tulee semmone fiilis et minkä takii? mikä mussa on vikana? oonko mä joku geenimutaatio joka ei koskaan tuu kokee rakkautta. 

Suurin totuus on et rakkaus ei vaa tuu niille kauniille primadonnille jotka saa kaikki miehet liehiteltyy. 

Vaan niille aidoille, persoonallisille, takasin rakastaville, välittäville, ja sisältä kauniille ihmisille. Musta jotenki tuntuu et kukaan ei välitä musta. Eka ajatus musta on että 

- No onpas siinä ihan hyvän näkönen tyttö.

Mut siihen se jääki. kaikki kuvittelee et oon joku sieluton barbie nukke. 

Joka ei koskaan rakasta takasin. Ei koskaan hymyile sisäisesti, tai koskaan rakasta oikeesti ketään.

Ja no, semmoseks mä kohta varmaan muutun jos täst tulee mun kohtalo.

nonii tiiän et tää on tosi yli dramaattista ja oon vasta nuori ja en voi tietää mitään mun tulevaisuudesta, mut must on vaa nii ihanaa kertoo tää ihmisille. Saada tietää et ehk neki tietää tän tunteen. No tärkeintä on N.E.V.E.R G.I.V.E U.P.